Vegetaristi taipuu vaan ei katkea

Harva kirja, jonka luen, jättää minut sanattomaksi. Han Kangin Vegetaristi teki niin. Eikä välttämättä edes hyvällä tavalla. Romaani on ollut ilmeisesti alkuvuoden tapaus, ainakin siitä päätellen, että kirjan  – ah, niin upea ja kädessä ihanan tuntuinen – kansi on näkynyt monessa paikassa. Se voitti myös Booker-palkinnon vuonna 2016.

Teos imaisi mukaansa voimakkaasti ja luin sen yhdessä päivässä. Juonta en viitsi kertoa, koska hassua kyllä, sen kertominen ei edes kertoisi kirjan teemoista kovin paljon.

Silti kirjan päätyttyä en ollut ihan varma, olinko saanut kokemuksesta täyttymystä. Tai että olisiko minun pitänyt saada täyttymystä. Ehkä ei. Ehkä sen vaatiminen tuntuu jopa vähän raa´alta, ainakin kun ottaa huomioon kaiken sen, mitä kirjassa tapahtuu.

Teksti käsittelee kontrollia ja rajattomuutta. Lopulta mietin, että päähenkilö oli vähän kuin paju. Jos sen päälle asetetaan iso kivi, paju saattaa jäädä eloon ja alkaa kasvaa maata pitkin, niin kova elämänhalu sillä on. Mutta pajun ei kuulu kasvaa maata pitkin, vaan kohti taivasta. Onko se siis enää paju, jos se on pakotettu elämään tavalla, joka jättää sen henkiin, mutta ei ole sille ominaista?

Ja itse asiassa ihmisyydestä luopumisesta kirjassakin oli kyse. Ensin päähenkilön ihmisyys jätettiin liian monta näkemättä. Lopulta hän ei halunnut nähdä enää itseään ihmisenä ollenkaan. Hän ei ehkä kuollut, vaan taipui niin kauas omasta muodostaan, että muuttui muuksi.

Teksti ja kuva: Jenni Arbelius

Han Kang: Vegetaristi. Gummerus. 2017.

Liity Kirjavallanlumouksen listalle!

Liity nyt ja tiedät aina mitä lukea.

Sähköpostisi on turvassa. Voit poistua listalta milloin tahansa.

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.