Byron Katie: The Work eli Työ toimii!

Maaliskuu sen kuin hurahti. Vähän niin kuin minäkin, meinaan self help -kirjoihin joskus vuonna 2002. Sen jälkeen olen kulkenut omaa polkuani (niin kuin sitä niissä kirjoissa kutsutaan) tunteitani, mieltäni ja sieluani selvitellen, itseeni tutustuen ja vähitellen – ihan oikeasti! – kärsimyksestä vapautuen.

Tiedän, että tietyissä piireissä self helpille naureskellaan, mutta itse en kuulu tähän porukkaan. Mielestäni itsensä kehittämisessä, elämänsä parantamisessa ja hyvinvoinnin tavoittelemisessa tai sen ylläpitämisessä ei ole mitään naurettavaa, päin vastoin. Se tekee elämästä syvää, kiinnostavaa ja helpompaa. Sisäinen rauha on lopulta asia, jota varmaan jokainen ihminen jollain tasolla toivoo. Jos joku sillä tiellä osaa auttaa, kiitos hänelle.

Olen törmännyt Byron Katieen lukuisia kertoja vuosien varrella. Nainen on yksi alansa elävistä klassikoista ja vetää kehuttuja worshopeja ympäri maailmaa. Silti kirjoja selaillessani totesin jälleen saman asian kuin monta kertaa aiemminkin: jokin tökkii kirjoitustyylissä.

Luen muutenkin self helpini melko selailevaan tyyliin. Lajityypissä on kyse siitä, että kirjailijalla on jokin tärkeä oivallus, joka on usein pakattu turhan monia sanoja sisältävään pakettiin. Haluan oivalluksen, en jaarittelua. Niinpä yritän etsiä kirjan oivalluksen mahdollisimman nopeasti. Näissä kirjoissa se on sentään tehty helpoksi.

Byron Katien luomassa konseptissa tärkeintä on, että oma viha ja tuomitseminen, tuohtumus ja loukkaantuminen ja aivan kaikki ne inhimilliset ja alhaiset tunteet, joita jokaisella meistä silloin tällöin on, käännetään palvelemaan omaa henkistä kasvua ja itsetuntemusta.

Kaikki, mitä toisissa ihmisissä tuomitset on jotain, jota itse joko salaa haluat tai jota tukahdutat etkä tunnista itsessäsi. Tässä on viisaus, jolta et voi muuten välttyä, jos vähänkään psykologia tai ihmismieli kiinnostaa. Ja paikaansahan se pitää.

Kirjailija on luonut The Work eli Työ -nimisen yksinkertaisen menetelmän, johon kuuluu neljä kysymystä sekä Tuomitse naapurisi –lomake, jonka avulla pääsee tositoimiin.

Kysymykset ovat:

1. Onko se totta?

2. Voitko ehdottomasti tietää, että se on totta?

3. Miten reagoit, mitä tapahtuu, kun uskot tuon ajatuksen?

4. Kuka olisit ilman tuota ajatusta?

Sitten ajatus käännetään päinvastaiseksi. Jos alkuperäinen ajatus on vaikka ”Petteri ei kuuntele minua”, se käännetään seuraavalla tavalla:

  1. vastakkaiseksi (Petteri kuuntelee minua)
  2. itseen (Minä en kuuntele minua)
  3. toiseen (Minä en kuuntele Petteriä.)

Ja etsitään jokaiseen kohtaan kolme todellista esimerkkiä omasta elämästä.

Tuomitse naapurisi -lomakkeen löydät suomeksi täältä. Suosittelen!

Itse olen luojan kiitos saanut tehtyä suurimman osan anteeksiantotyöstäni tehtyä. Anteeksianto kun on ehdoton asia sisäiselle rauhalle.

Emme voi elää maailmassa, joka olisi pelkkää päivänpaistetta ja hyviä aikeita, mutta voimme antaa anteeksi itsellemme ja muille. Se on jatkuvaa, koko elämän kestävää hommaa. Itse koen, että vain ja ainostaan sillä tavalla voi saavuttaa sisäisen rauhan ja pysyä siinä. Se toimii vähän samaan tapaan kuin rikkaruohon kitkentä. Rikkaruohoja tulee aina, sitä ei voi estää. Mutta kun kasvimaan kerran myllää kunnolla ja sen jälkeen muistaa tarpeen tullen kitkeä, on rikkaruohoja huomattavasti vähemmän kuin jos antaisi niiden vain rehottaa.

Byron Katien menetelmä on niin konkreettinen, että se auttaa paikallistamaan oman oppiläksyn. Ihminen on täynnä itselleen sokeita kohtia ja juuri siksi jotkin ihmissuhteet tai kohtaamiset voivat jäädä kalvamaan.  Se on minä itse joka siellä kaipaa huomiota ja hyväksyntää, ja toinen ihminen sattui vain paikalle ojentamaan peilin.

Tämä menetelmä siis tekee lopun uhriudesta, marttyyriydestä, toisten syyttelystä ja kaikenlaisesta itsestään ja omasta elämästään vastuun ottamisen välttelystä. Mahtavaa!

Byron Katien metodi tuli itselleni tässä kohtaa tarpeeseen, sillä mieltäni kaihersi pari asiaa, joita ei ole mahdollista käydä läpi asianosaisen kanssa. Tein lomakkeen, kysyin kysymykset ja voilá!

Anteeksi annettu, unohdettu! Erityisesti kohta, jossa pitää antaa neuvoja toiselle ihmiselle nauratti ääneen.

Puhumme aina itsellemme. Aina. Ja erityisesti silloin, kun neuvomme muita.

Ilon tuhat nimeä -kirjassa Byron Katie sanoo: ”Anteeksiantaminen on sen oivaltamista, että sitä, mitä luulut tapahtuneen, ei oikeastaan tapahtunutkaan.”

Naulan kantaan.

Suosittelen lämpimästi menetelmää ja Byron Katien kirjoja. Niitä on vaikka kuinka monta, mutta pääpointti on kirjasta toiseen sama.

Kirjalista:

Byron Katie:

  • Neljä kysymystä jotka voivat muuttaa elämäsi
  • Ilon tuhat nimeä
  • Who Would You Be Without Your Story
  • Rakkautta käsittelevä I Need Your Love – Is It True? How to Stop Seeking Love, Approval and Appreciation and Start Finding Them.

PS. Olen muuten itsekin tehnyt anteeksiantoa ja irtipäästöä helpottavan meditaation, jonka voit hankkia verkkokaupasta. Se on auttanut itseäni hyvin paljon ja tarkoitettu tilanteeseen, jossa haluat päästää irti jostakin tilanteesta tai ihmisestä ja jatkaa elämääsi rauhassa. Tutustu anteeksiantomeditaatioon täällä.

Kirjoittaja: Jenni Arbelius Kuva: Jenni Arbelius.

PPS. Kuvassa on taustalla maalaamani taulu nimeltä Pulleat purjeet. Voit tutustua tauluhini ja niistä tehtyihin printteihin osoitteessa www.jenniarbelius.fi

Liity Kirjavallanlumouksen listalle!

Liity nyt ja tiedät aina mitä lukea.

Sähköpostisi on turvassa. Voit poistua listalta milloin tahansa.

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.