Post-alfa vai post-alfalfa?

Tartuin Paperi T:n eli Henri Pulkkisen runokokoelmaan post-alfaan sen sisältämän olettamani synkkyyden vuoksi.

Olen aina kirjoittanut hieman runoja. Viime syksynä aloin kirjoittaa niitä vimmatusti ja järkytyin niiden mustasta maailmasta. Viimeisimpiä en ole uskaltanut edes katsoa vähään aikaan. Minulla on ristiriitainen suhde siiden pimeään, joka näkyy runoissani.

Koen, että taiteilijalla on aina vastuu siitä, mitä hän luo maailmaan. Olen totaalisen kyllästynyt esimerkiksi elokuviin, joissa näytetään, kuinka paha maailma on. Onko se oikeasti jollekulle yllätys? Ainakin itse haluan luoda maailmaan kauneutta, vahvistaa vaihtoehtoa ja ratkaisuja. Se vaikuttaa jotenkiin vaan kauhean paljon viisaammaalta kuin toimimattomuudessa ja kärsimyksessä pyöriminen.

Ajattelen siis idealistisesti niin, että haluan luoda hyvää maailmaan kirjoittamalla. Entä voivatko vihaa ja katkeruutta tihkuvat tekstit tuoda tähän maailmaan hyvää? Voivat, kun tarkemmin ajattelee.

Ensinnäkin kaikenlaiset äänet mahtuvat maailmaan ja kaikenlaiset äänet ovat tärkeitä. Maailman pahuus tulee edelleenkin yllätyksenä, ja kyllähän asia pitää kertoa niin kuin se on. Sitä paitsi, kukaan ihminen ei ole kärsimyksestä täysin vapaa ja tuskin tulee koskaan olemaankaan.

Toiseksi tarvitsevathan ihmiset myös aggressiivisille tunteilleen tunnistus-  ja purkamispinnan. Jokaisessa ihmisessä on vihaa, aggressiota, surua, epätoivoa, häpeää ja syyllisyyttä, vain muutamia tummempia tunteita mainitakseni.

Ja yleensähän juuri rajujen tunteiden tunkeminen pinnan alle tiedostamattomiin on se, mikä aiheuttaa ongelmia. Ei suinkaan se, että tunnistaa kaikenlaiset tunteet ja vapauttaa ne tuntemalla ja ilmaisemalla ne.

Johonkin tällaiseen tarkoitukseen ainakin Paperi T:n lyriikat ovat toimineet minulle todella hyvin. Jotkut pitävät tekstejä sovinistisinakin, minä en. En aisti niiden alla naisvihaa, ainostaan vihaa ja pettymystä, katkeruuttakin.

Pystyn samastumaan synkkiin, uhmakkaisiin ja ehkä vähän lapsellisiinkin tunteisiin, joita tekstit käsittelevät, ja tuntemaan niiden kautta omat vastaavat tunteeni ja kokemukseni. Eikä se kai tee kenestäkään ihmisvihaajaa.

Mielestäni synkkä musiikki ja taide toimivatkin parhaimmillaan emotioaalisen tankin puhdistajana tai täyttäjänä. Esimerkiksi raskaan musiikin kautta voi päästä kiinni omaan aggressioonsa, purkaa sen tai saada siitä tarvittavaa voimaa, jos on normielämässä liian nössö.

Samalla tavalla synkeät ja uhmakkaat lyriikat voivat auttaa käsittelmään samanlaisen kohdan omassa elämässään ja jättämään sen sitten taakseen.

Post-alfan runoissa kuullaan samaa namedroppailua ja aamuöisiä ihmissuhteita, joita on kuultu jo levyllä. On hauskoja oivalluksia ja hetkiä. Äärimmäisen synkkää teksti ei oikeastaan edes ollut, tai ainakaan en osannut lukea sitä niin.

On hienoa, että nykyajassa tehdään runoutta, joka puhuu omalla kielellään, omasta ajastaan ja omasta kokemuksestaan. Runoudessa itsessään on genrenä vanhoillisuutta, ja Paperi T onnistuu sanomaan sanottavansa tuoreesti.

Lisäksi asioiden säilyttäjä minussa saa tyydytystä siitä, että tämä teos on tehty ja tallennettu ikään kuin yhdeksi sen sukupolven ääneksi, joka ei suostu ottamaan ”sukupolvensa äänen” manttelia. Niin nykyaikaa!

Ehkä uskallaan itsekin jonain päivänä palata runoihini, jotka pelästyttivät minut pimeydellään. Post-alfaa lukiessani päätin ainakin yhden asian.

Jos joskus kyllästyn hippitouhuihini eli elämäntyyliin, johon kuuluvat smoothiet, meditaatiot, energiahoidot ja kristallit, päästän pimeyteni valoilleen ja kirjoitan synkkääkin synkemmän runokokoelman.

Sen nimeksi tulee post-alfalfa.

– Teksti & kuva: Jenni Arbelius. Kirjan alla on maalaamani taulu, jonka nimi on Serpentine. Siitä on nykyään olemassa myös printti! Voit tutustua tauluihin ja niiden printteihin sivuillani www.jenniarbelius.fi.

Paperi T: Post Alfa. Kustannusosakeyhtiö Kosmos. 2016.

Liity Kirjavallanlumouksen listalle!

Liity nyt ja tiedät aina mitä lukea.

Sähköpostisi on turvassa. Voit poistua listalta milloin tahansa.

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.