Miten kirjoista saa kirjoittaa?

Kuten esittelytekstistä voi lukea, aloitin opintoni yliopistossa aikoinaan yleisellä kirjallisuustieteellä. Vaihdoin pääainetta, koska halusin säilyttää lukemisen lumon. En halunnut tietää liikaa ja alkaa lukea kirjallisuutta ”teorialasit päässä”.

Kirjallisuuden parissa pyörii monenlaisia ihmisiä: niitä jotka luovat, editoivat tai auttavat teoksia syntymään, niitä jotka intoilevat ja niitä, jotka arvioivat. 

Kuulun kirjoittajien ja intoilijoiden porukkaan. Arvioin toki kirjallisuutta myös, mutta lähinnä esikarsinnan muodossa: en koske sellaiseen, mikä ei vaikuta kiinnostavalta. En silti menisi haukkumaan asioita, joista en pidä, koska en halua käyttää aikaani epäkiinnostaviin asioihin missään muodossa.

Tein parisen vuotta levyarvioita Turun Sanomiin, vuosina 2007–2009. Huomasin jo silloin, ettei kriitikon rooli sovi minulle.

Otin ensinnäkin tehtäväni aivan järkyttävän vakavasti ja kuuntelin jokaisen levyn kymmeniä kertoja ja lisäksi paneuduin lyriikoihin ja kansitaiteeseen ja voi olla että haistoin ja maistoinkin levyä, kun kukaan ei nähnyt. Ja kuten kuvitella saattaa, teoksen typistäminen arvosanaan oli minulle todella hankalaa.

Ensinnäkin: mielestäni se, että tekee musiikkia tai mitä tahansa taidetta on niin hieno juttu, että jo siitä pitää antaa pisteitä. Nyt voit varmaan jo ymmärtää, että kriitikkona annoin aika löperösti pisteitä, eikä se rooli vain kerta kaikkiaan ollut minua varten.

Nautinto näyttää tältä.

Silläkin nimittäin on arvonsa, että punnitsee laatua toisia ihmisiä varten. Että joku kertoo toisille sen, mikä on todella hyvää, ihan ok tai ajanhukkaa. Vaikka kyse onkin aina makuasiasta.

Ihmisen on hyvä tunnistaa vahvuutensa. Minä haluan sekä kirjoittaa että intoilla toisten kirjoittamista teksteistä. 

Huomaan, että kirjallisuudesta kirjoitetaan joskus sävyyn, jossa yritetään osoittaa omaa sivistyneisyyttä teilaamalla teoksia. Itse haistan kyllä egon äänen tällaisissa teksteissä useammin kuin sivistyksen, enkä tosiaan ymmärrä, miksi kukaan käyttäisi aikaa kivuliaaseen lukukokemukseen, ellei se ole kirjallisuuskriitikkona hänen työnsä.

Laadun punnitseminen on tärkeä tehtävä. Siksi toivonkin, että myös lehdistö arvostaa kriitikkojen ammattikuntaa, sillä se on parhaimmillaan myös tärkeä osa taiteen kehittymistä.

Tällä sivustolla keskitytään kuitenkin kirjoista ja lukemisesta intoilemiseen, kirjoittamiseen ja kirjamyönteisen elämäntyylin edistämiseen. Haluan kirjoittaa kirjoista vilpittömästi ja juuri niin kuin ne todellisuudessa koen. Haluan kirjoittaa kirjoista samaan tapaan kuin keskustelisin niistä ystäväni kanssa. En niinkään maailmankirjallisuutta vasten, vaan todellista elämääni vasten.

Toivottavasti viihdyt tämän kirjablogin parissa!

– Jenni Arbelius

Kuva: Iso kuva Pixabay, pieni kuva omista arkistoista.

Liity Kirjavallanlumouksen listalle!

Liity nyt ja tiedät aina mitä lukea.

Sähköpostisi on turvassa. Voit poistua listalta milloin tahansa.

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.