Humaani ja vapauttava Rakkaudenhirviö

Tätä kirjaa lukiessani mietin vaan, että mä niin ymmärrän. Mä niiiiin ymmärrän. MÄ NIIN YM-MÄR-RÄN!!!

Kyseessä on Saara Turusen esikoisteos, joka voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Itselläni kirja oli mennyt ihan ohi varmaan siksi, että pidin tuohon aikaan yhtä monista mediapaastoistani, mutta onneksi bongasin kirjan jostakin Instagramin syövereistä. (Löydät sieltä myös kirjavallanlumouksen!)

Siis voi herranjestas, kuinka vapauttava kirja. Kirjoitustyyli ja rakenne vat yksinkertaisia, lakonisia ja niin koukuttavia, että kirja tulee luettua nopeasti alusta loppuun.

Tämän pitäisi olla Suomi 100 -vuonna pakollista luettavaa kaikissa kouluissa ja muissa laitoksissa, niin hyvin siinä käsitellään suomalaista versiota janten laista, eli kansanhenkeen kuuluvasta asenteesta, jonka mukaan on parempi kun on vain niin kuin ei olisikaan. Ei tavoittelisi turhia asioita eikä herranjestas vaan erehtyisi olemaan erikoinen ihminen.

Mielenkiintoista tässä oli myös erittäin pinnalla väkevästi läsnä oleva naisen viha. Kuten aiemminkin kerroin Post-Alfan yhteydessä, itseäni vähän hävettää se pimeys, joka saa äänen aina, kun alan kirjoittaa fiktiota.

Muuten kyllä meditoin säännöllisesti ja otan vastuun asenteistani ja pyrin tuntemaan omat tunteeni tukahduttamisen sijasta… Mutta auta armias kun tartun luovan kirjoittamisen kynään, niin pimeyttähän sieltä vaan tulla tursuaa.

Miesten vihaan saa helposti kosketuksen avaamalla lähes minkä tahansa median tai keskustelupalstan, eivätkä naiset välttämättä vihansa tuulettamisessa mitenkään kakkoseksi jää, mutta silti naisten vihassa on ainakin kaunokirjallisuuden kentässä ehkä vielä jotain tabua jäljellä. Ja oli viha kenen tahansa vihaa, se syövyttää kantajansa. Se täytyy parantaa, kaikki koetut vääryydet täytyy antaa anteeksi ja jatkaa matkaa keventynein mielin.

Samantyyppisiin johtopäätöksiin kirjan päähenkilökin tulee, mutta matka siihen on ihastuttavaa lukemista. Nautin suuresti myös siitä absurdiudesta, jolla kirjassa kuvataan ihmisiä ja heidän tapojaan. Tunnistan sen tunteen, jossa kokee olevansa täysin ulkopuolinen kaikesta siitä, mitä jotkut sanovat normaaliksi tai vaikkapa hauskanpidoksi. Ja sen, kuinka sitä silloin ihmettelee, että esittävätkö nuo ihmiset nauttivansa tästä vai onko minussa vain kerta kaikkiaan jotain vikaa, kun itse olen lähinnä vaivaantunut. Luulen, että tunne on universaali ja onneksi nykyihminen voi valita seuransa ja tehdä melkeinpä mitä haluaa.

Arvostan erittäin paljon myös sitä, että kirjoittaja on todella pystynyt siihen, mikä kirjoittamisessa on olennaista ja samalla niin tolkuttoman vaikeaa. Hän on ”vain kirjoittanut sen tarinan niin kuin se on”. Kirjaa ei rasita se, että siitä olisi yritetty kirjoittaa romaania ja ripoteltu romaanimaisia elementtejä sinne tänne tekstiä puurouttamaan. Vaikuttaa siltä, että se on juuri ”vain kirjoitettu” ja lopputulos on kuin onkin romaani. Vau.

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö. Tammi. 2015.

Teksi Jenni Arbelius Kuva: Tammen kuvapankki

Liity Kirjavallanlumouksen listalle!

Liity nyt ja tiedät aina mitä lukea.

Sähköpostisi on turvassa. Voit poistua listalta milloin tahansa.

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.