Nautinnollinen Bad Feminist

Itseeni ei ihan hirveästi kolahtanut lukukokemuksena Chimamanda Ngozi Adichien Miksi kaikkien pitäisi olla feministejä -kirjasta. Ihan vain siksi, että alun perin Ted-talkiksi tehty kirja oli omaan makuuni liian basic. Rakenne oli kiinnostava purkaessaan vasta-agumenttejä taidokkaasti. Kirja kuitenkin käsittelee feminismissä teemoja, jotka ovat olemassa, ovat todella tärkeä osa koko asiaa ja hyvä alku asiaan perehtymiseen – mutta jos ajattelee asiaa ihan puhtaan lukukokemuksen kannalta, niin juuri minun kaltaiseni lukijan kantilta katsottuna feministinen keskustelu on aiheiden puolesta päässyt laajenemaan jo uusiin, itseäni paljon enemmän kiinnostaviin suuntiin.

Sen sijaan Roxane Gay:n Bad Feminist on kaikkea muuta kuin basic. Nautin kaikesta, mikä yhdistelee vakavaa ja niin sanotusti pinnallista. Eli nautin kirjasta, joka puhuu yhtä aikaa tv-sarjoista, elokuvista ja feministisestä teoriasta täysin luonnollisesti, koska sitähän se on. Populaarikulttuuri paitsi peilaa sitä, mitä on, myös luo mahdollisuuksia olla. Ihmiset ovat apinan kaltaisia, oppivat matkimalla. Siksi ei todellakaan ole ihan sama, millaista kuvastoa luomme ja kulutamme.

Ja mitä etuoikeutettuna olemiseen tulee, Gay käsitteli asiaa pitkään ja hyvin. Kun kuuluu etuoikeutettuun ihmisryhmään, johon esimerkiksi itse valkoisena länsimaisena ihmisenä väistämättä kuulun, on todella tärkeää tiedostaa se. Ei tarvitse syyllistää itseään, voi vain tiedostaa sen. Ihan vaan vaikkapa siksi, ettei mene kertomaan mustille naisille, miten kuuluu olla musta nainen ja muuta vastaavaa.

Gaylla on haitilaiset juuret ja hän on tummaihoinen yhdysvaltalainen nainen. Hän kertoo elävästi ja älykkäästi kokemuksistaan ennakkoluulojen parissa muun muassa työssään yliopisto-opettajana ja tutkijana. Myös huomiot siitä, millaisia rooleja mustille ihmisille annetaan Hollywood-elokuvissa ja kuinka näiden fiktiohahmojen tulee toimia valkoisten ihmisten syyllisyyden vaimentajina ovat silmiä avaavia.

Ja mitä nimeen tulee… Itseäni jo aikalailla kyllästyttää keskustelu feministi-sanan käytöstä. Mutta koska kirjankin hienosti kuvailemana feministiksi tunnustautuminen ei ole aina yksinkertaista, niin kai siitä sanasta sitten keskustella pitää.

Kyllä, minäkin olen saanut kokea, miltä tuntuu, kun toinen feministinainen tuomitsee minut. Olen saanut kokea sen monta kertaa. Tiedän, miltä tuntuu olla ”huono feministi”. Tuomituksi tuleminen tuntuu aina pahalta ja usein se myös suututtaa. Mutta olen antanut ne asiat jo anteeksi  – ja annan etukäteen myös tuleville tapauksille.

Olen feministi, olen aina ollut ja tulen todennäköisesti aina olemaan. Olen sitä omalla tavallani, enkä tarvitse jokaisen ihmisen enkä jokaisen feministin hyväksyntää omalle feminismilleni.

Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä eniten tietyt, hyvin spesifit alueet, joista kaikista en ole vielä nähnyt Suomessa paljon puhuttavan. Vahvimpina aiheina minua kiinnostaa feminiinisyyden arvostaminen, kehollisuus ja feminiinisyyden henkinen ulottuvuus. Itseni kaltaisia täydentäviä hoitoja tarjoavia itsensätyöllistäviä naisia leimaava, alentava, vaientava ja ymmärtämätön kohtelu julkisessa keskustelussa naisasiakysymyksenä. Häpäisy-, kiusaus-, ja väkivaltakulttuurin tunnistaminen. Feminiininen jumalkäsitys eri kulttuureissa ja maailmanhistoriassa ja sen voimauttava merkitys nykynaiselle. Feminiinisyyden arkkityypit ja niiden eheyttävät merkitykset nykyajassa. Miesten eheytyminen.

Itse puhun mieluummin feminiini- ja maskuliinienergiasta kuin sukupuolesta, koska silloin pystyn puhumaan asioista laajasti. Joitakin toisia ihmisiä kiinnostavat varmasti aivan päinvastaiset asiat, mutta onneksi feminismin kenttä on niin laaja, että siinä riittää askarreltavaa kaikille.

Ja vaikka feministi-sanaan liittyvä keskustelu on itseäni alkanut jo puuduttaa, ymmärrän hyvin myös feministiksi leimautumisen tai feministiseen keskusteluun liittyvän pelon, turhautumisen, pettymyksen ja varovaisuuden. Tiedän, että on olemassa paljon ihmisiä, joilla on vaikkapa nyt minun tai jonkun aivan toisenlaisen feministin kanssa samantyyppiset arvot ja samansuuntaisia ajatuksia, mutta jotka eivät koe itselleen itselleen oikeaksi tai merkitykselliseksi lukeutua feministiksi. Pitäisikö heidän sitä olla? Ei tietenkään. Se on paitsi määrittelykysymys, myös henkilökohtainen valinta. Feminismi ei ole kultti, johon on pakko liittyä, jossa on noudatettava kirjoitettuja tai kirjottamattomia sääntöjä tai josta on pakko erota.

Itse ajattelen, että olisi hienoa, jos maailma olisi niin tasa-arvoinen, ettei feminismin ja rasisimin kaltaisia käsitteitä tarvittaisi kuin kuvailemaan historiaa. Näin ei kuitenkaan vielä ole ja se on syy siihen, miksi itse tunnen oloni luontevaksi feministinä.

En silti itsekään koe turvalliseksi kertoa kaikkia feminismiin liittyviä ajatuksiani kaikilla, tai no, oikeastaan yhdelläkään tuntemallani feministiselläkään foorumilla. Se ei kuitenkaan saa minua luopumaan omasta tontistani feminismissä, eikä se tee minusta tai kenestäkään muustakaan huonoa feministiä. Henkilökohtaisesti keskustelen elämässäni muutenkin mieluummin jossain ihan muualla kuin nettikeskustelupalstoilla. En halua joutua vaiennetuksi, lytätyksi, leimatuksi tai kiusatuksi. En halua kinata kenenkään kanssa oikeudestani maailmankatsomukseeni, ihmisarvoon, oikeudestani itseilmaisuun tai ammattini harjoittamiseen, koska yksikään niistä ei ole mielipidekysymys vaan Suomen perustuslain kaikille takaama perusoikeus.

Onneksi feminismi ulottuu niin moneen suuntaan, syvyyteen ja ulottuvuuteen, että tontteja kyllä riittää.

Koen, että feministisen keskustelun ongelmat ovat oikeastaan tunnetaitojen puutetta. Siitä taas näkee esimerkkejä aivan kaikessa inhimillisessä käyttäytymisessä, myös yhteiskunnallisessa keskustelussa ja korostetusti netissä. Kyse ei siis ole vain feminismin ongelmasta vaan yleisinhimillisestä ongelmasta, joka liittyy siihen, etteivät keskustelijat aina tunnista ja kunnioita omia tai toisten ihmisten tunteita ja ihmisyyttä. He eivät siis aina pysty tai halua keskustella myötätuntoisesti ja kunnioittavasti – inhimillistä ja jokaisen ihmisen vapaaseen valintaan perustuvaa sekin.

Ehkä feminismi ja oma mahdollinen tontti sen puitteissa ovat asioita, jotka jokaisen täytyy määritellä ja luoda jossain määrin itse itselleen. Ymmärrän myös, että feminismiin, feminiinisyyteen ja ihmisyyteen ylipäätään liittyy niin paljon haavoja, että itse kullakin saattaa välillä unohtua, mistä koko asiassa on kyse. Minulle itselleni feminismi on paitsi pyrkimystä sukupuoleen liittyvän historian ja nykyisyyden ymmärtämiseen, myös jokaisen vapautta elää kokonaisvaltaista ihmisyyttään haluamallaan tavalla. Vapautta ilmaista itseään. Vapautta toteuttaa omaa naiseuttaan, sukupuoltaan tai sukupuolettomuuttaan haluamallaan tavalla. Ja tietysti tämän vapauden kunnioittamista myös toisissa ihmisissä.

Teksti: Jenni Arbelius Kuva: Reetta Linnea

Roxane Gay: Bad feminist. Like. 2017.

PS. Kirjoitin feminiinienergiasta ja sen arvostamisesta jutun henkisyyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvään Minä Olen -lehteen. Voit lukea sen täältä. Sen jutun perästä löydät myös tietoa Pyhä feminiinisyys -verkkokurssiini, joka alkaa 6.6.2017.

Liity Kirjavallanlumouksen listalle!

Liity nyt ja tiedät aina mitä lukea.

Sähköpostisi on turvassa. Voit poistua listalta milloin tahansa.

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.